lauantai 11. tammikuuta 2014

Aamulla kaikki näyttää paremmalta


Niinhän sitä luulisi. Viikonloppuaamuisin teen yleensä päätöksiä. Viikon aikana pyöritellyt ideat ja ajatuksen poikaset kirkastuvat varmuudeksi, että näin tehdään. Viimeaikoina olen pyöritellyt rivarin rappuja ees taas, yllätys varmaan kaikille. Alkuperäinen idea niiden kanssa oli, että yläkertaan ja alakertaan vievät raput tehdään samanlaisiksi, tottakai. Vaan eipä aikaakaan niin voi kauhistus (voi kuinka tykkään tästä Christien kirjan suomennoksesta) ja suunnitelma menee uusiksi.


Tämän vuoden uutuus minulle olivat lilat hyasintit.


Päätöksen tueksi.
  1. Alakertaan menevät portaat ovat paljon huonommassa kunnossa kuin yläkertaan menevät, vaativat enemmän kittausta ja hiontaa.
  2. Portaat ovat keskenään erilaiset, vaikka molemmat ovat kierreportaat. Alakertaan menevät ovat kiinteät betonin päälle rakennetut ja yläkertaan avonaiset metallirungolla. Otsalaudat poikkeavat toisistaan ja valoisuus on täysin erilainen.
  3. Alakerran portaista ei voi pelastaa tammista etulistaa, mutta yläkerran portaista voi. Listojen uusiminen on mahdotonta uusimatta koko porrasta.
  4. Alakertaan meneviä rappuja ei näe juuri lainkaan muutoin, kuin alakertaan mennessä.
  5. Yläkertaan menevät raput ovat huoneiston paraatipaikalla ja näkyvissä koko ajan mistä tahansa keskikerran nurkasta.
  6. Seinän väri portaiden vieressä on erilainen. Alakertaan mennessä valkoinen, yläkertaan mennessä harmaaseen menevä mudan ruskea. Molemmat olivat alkuperäisesti samalla värillä, mutta muta ei toiminut alakertaan menevissä. Se teki portaasta hämärän ja tunkkaisen. Myös seinämateriaali yhdistettynä väriin teki alakertaan menevistä portaista keskeneräisen näköiset. Karhea betonipinta näytti siltä, että päälle maalatulla värillä on yritetty saada ruma näyttämään paremmalta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Valkoinen mattamaali toimii miljuuna kertaa paremmin ja valoisuus nousi kertaheitolla noin 100.

 
Näkymä makuuhuoneen ikkunasta yhtenä aamuna.


Päätös

Alakerran askelmat maalataan kokonaan keskiharmaalla Colorian lattiamaalilla, koska heillä on tarjolla puolikiiltävä vaihtoehto.Tämä oli alkuperäinen ajatus molempiin portaisiin, mutta maaliksi olin kaavaillut korkeakiiltoista lattiamaalia.
Tai ihan alunperin olisin halunnut kokonaan lakatut portaat vaaleaa puuta, mutta se olisi vaatinut koko portaikon uusimista.siihen taas ei ollut valuuttaa, eikä sen puoleen haluakaan.

Yläkertaan menevät portaat muuttuivat täysin.
Portaat maalataan sävytetyllä valkoisella (sama puolikiiltävä maali kuin alakerran rapuissakin) ja etureunojen tammilistat lakataan himmeällä värittömällä lakalla.



Todiste siitä, että tammikuussa 2014 on ainakin kerran paistanut aurinko.
Se paistoi noin puolitoista minuuttia.





Insinööri olisi tehnyt päätöksen jo paljon aikaisemmin, kuin minä tuosta portaiden erilaisuudesta. Inttailin mielessäni pitkään juupas-eipäs-leikkiä. En päässyt ylitse tuosta erilaisuudesta. Nähtäväksi jää, että onko päätös oikea vai ei. Näillä nyt kuitenkin mennään.



Nämä yläkertaan menevät siis valkoiset ja etulista (joka on liukuesteen ulkoreunassa) lakattu tammi.


Nämä alakerran raput kokonaan keskiharmaaksi. Molemmissa rapuissa liukuesteet mustat, kuten käsijohdinkin.

Kuinka sinä olisit asian päättänyt? 
Kaikki samalaiseksi vai ei? 
Olisi hauska kuulla mielipiteitä asiasta. 




Mukavaa viikonloppua! Remppa jatkuu ja vähän opiskelukin, löhöilyyn ei ole aikaa tänä(kään) viikonloppuna.


maanantai 6. tammikuuta 2014

Hullun hommaa


Loma teki tehtävänsä, enää ei pysty laiskottelemaan yhtään. Muutama päivä on tehty remppaa, mitäs muutakaan sitä joutilaana. Alakerran rapunalusvarasto on ollut Insinöörin heiniä, betoniseinien tasoitusta lähinnä. Sinne varastokoppiin ei mahdu kahta, niin pitipä sitten aloittaa uusi projekti.

Lähtötilanne oli tämä, tai no niin, lähes lähtötilanne:



Alakertaan menevät raput ovat tässä jo osittain raaputetut päällimmäisestä lakkakerroksesta.


Järkyttävän kuluneet ja järkyttävän rumat. Niinpä blogisti otti kuumailmapuhaltimen toiseen ja siiklin toiseen kauniseen käteen ja aloitti raaputuksen. Ja se puhalsi ja raaputti ja puhalsi ja raaputti 10 kpl porrasaskelmia puhtaaksi irtoavasta tummanruskesta lakasta.


Kuvassa on meneillään toiseksi viimeinen askelma. Välillä käytiin rautakaupassa, ihan kaikkea ei omista varastoista löytynyt...

Tällä hetkellä tilanne on tämä:


Seinät saivat valkaisun luottomaalilla (jota löytyy aina varastosta) ja rautakaupasta haetulla lakkakitillä tasoitettiin askelmat. Luottomaali on Lidlin valkoinen sisämaali. 
Täytyy nyt oikein kehua, että kuinka hyvä maali se on (tämä ei ole blogiyhteistyö ;). Jos koskaan mietitte, että kannattaisiko Lidlistä ostaa maalia, niin ehdottomasti kannattaa. Maali on lähes hajuton, erittäin peittävä, täysin matta ja kuivuu todella nopeaan. Vesiliukoista tietty. Hinta siinä on parasta, 11 litran purkki maksaa 16,95. Ostan aina kaksi kerralla. 



Insinöörikin ehti tasoittamisen välillä maalisudin varteen.



Työvaiheita on tehty jo monta. Portaat on siiklattu, tasoitettu ja hiottu. Seinät ja otsalaudat on maalattu kertaalleen. Käsijohteen pienat on hiottu. Vielä olisi vähän laittamista.

  1. Toinen kerros tasoitetta askelmiin ja hionta.
  2. Seinien ja otsalautojen maalaus toiseen kertaan.
  3. Käsijohteen alapuoli ja pienat maalattava ainakin kahteen kertaan.
  4. Askelmien pohjamaalaus, hionta ja pohjamaalaus toiseen kertaan.
  5. Askelmista poistettujen liukuesteiden korvaus jollain (poistetut olivat täysin käyttökelvottomat)  ja liukuesteiden asennus. Minkälaiset? Se on vielä hakusessa.
  6. Askelmien pintamaalaus ainakin kahteen kertaan, ehkä jopa kolmeen.
Sitten ne olis valmiit.




Niin paitsi, että niitä portaita on vielä 13 kpl lisää yläkertaan. Ja muutama pystypienakin. Alakerran rapussa niitä on 11 kpl, yläkertaan menevissä yhteensä 38 kpl. Niin ja suojakaiteessa vielä 12 kpl lisää. Ja yläkertaan menevien kierreportaiden alapuolikin pitää maalata, sekä metalli- että puuosat.

Hullun hommaa.


perjantai 3. tammikuuta 2014

Jotta sitten vanhana muistaisin


... että tänä vuonna tammikuussa luonto on sekaisin. Portaan pielessä toukokuussa istutettu lankaköynnös kukoistaa edelleen.



... että toukokuussa amppelissa ollut tarhaorvokki pudotti siemeniä ja nyt ne kasvavat taimella hiekassa tammikuussa 2014. 


... että tänä vuonna juhlimme hääpäivää kahdesti, kun viime vuonna jäi väliin. Ensimmäisen kerran juhlistimme kotona yhdistettyyn vuoden vaihteeseen.



ja että toisen kerran varsinaisena päivänä 2.1. Insinööri oli tilannut pöydän Bistro LePotista, Arto Rastaan maalaisranskalaista tyyliä edustavasta ihastuttavasta ja taivaallisen hyvää ruokaa tarjoavasta ravintolasta.



... että jouluaattona vietiin kynttilät kaatosateessa, mudassa rämpien, hautausmaalle. Mietin, että istuttaisinko muutamat unohtuneet kukkasipulit.


... että tänä vuonna Poikanen seikkailee bysantissa ihaillen Bosborin salmea, kun minä taas haahuan kotona kuluttaen aikaa haahuiluun, vaikka kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta päätin toisin. Raporttien laadinta on jäänyt taka-alalle, kun pidettiin GoF-maraton. Sen seurauksena päättömät juoksee unissani ja säpsähdän öisin suden murinaan tai lohikäärmeen kirkunaan.Ylösalaisin on myös lähes kaikki kuvani, mikrojärkkärillä otettujen kuvien logiikka ei kohtaa läppärin kuvankäsittelyohjelman kanssa ja lopputuloksena jopa tekokuuset kasvaa ylösalaisin.


... että Itä-Suomen joulupaketista löytyi kuusi ja nalleja (Kiitos M ja koko perhe ihanansta lahjasta!). Viinimarjalehdistä tehty glögi houkuttaa, vaan ei raaski. Nalletkin vartioivat kuusta sotilaallisessa rivissä ja mietin miltä nallet näyttäisivät ilman sisuksia.


... että älä laita erivärisiä kynttilöitä vierekkäin purkkiin säilytykseen. Valkoiset olivat pinkinkirjavia, mutta onneksi pimeässä sitä ei huomaa.


... että nyt alkoi blogini kuudes vuosi. Monta asiaa olisin unohtanut ilman tätä.