maanantai 7. heinäkuuta 2014

Lomahaahuilua terassilla Talossa Maalla


Tänään on täydellinen lomapäivä! Aurinko paistaa ja mitään suunnitelmia ei ole, joita olisi pakko tehdä. Tänään on täydellinen päivä kuivata pyykkiä ja polttaa nahkansa. Lempeä kesätuuli puhaltelee ja hormeissa vinkuu tuulen ujellus. Nautin sydämen kyllyydestä luonnosta ja tekemättömyydestä.



Sisutussuunnittelijat vauhkoaa aina siitä, että sisätilat jatkuisi ulkotiloihin saumattomasti ja että tuodaan luonto sisätiloihin. Silloin aikanaan kun rakensimme terassin talon päätyyn, niin  rakentmispäätös on ollut ehkä yksi parhaimmistani ikinä. Talon sivusta oli käyttämätöntä joutomaata ja aurinko paistaa sinne aamusta melkein ilta kuuteen.Terassi on ylivoimaisesti eniten käytössä koko talon tiloista näin aurinkoisilla keleillä.


Nappasin eilen illalla kuvan, kun iltamme jatkui lempeässä kesäillallassa aina melkein yhdeksään asti. Kesäkeittiö taustalla on toinen hyvä rakentamispäätös. Käytän sitä ahkerasi perunoiden ja vihannesten pesuun (ettei likakaivo täyty), kukkien kasteluveden hakemiseen ja tietysti grillatessa aputyötasona. Kuvassa näkyvä pystypuuviritelmä on vielä vaihdettava johonkin järkevämpään malliin. Siinä on terassipurje kiinni, mutta ei mikään silmänilo. :)




Illan suussa terassin lämpöön eksyi myös Sissi Liskonen. Paksusta mahasta päätellen Sissille on tulossa pikkusissejä ihan kohta. On se vaan jotenkin niin kummallisen näköinen, ihan kuin suoraan esihistorialliselta ajalta. Sekin on kumma, että käärme saa minut ihan vauhkoksi, mutta tätä taas ihastelen. Luonnon tarkkailu on myös yksi terassilla olon iloja. Tuulihaukka metsästi poikasille ravintoa pitkät tovit pellon päällä ja ruisrääkkä riekkui pitkin iltaa.



Terassilla myös virkkaan ja leikkelen tai revin matonkuteita. Tuuli kuljettaa pölyn mennessään ja joutenolo ei tunnu niin syntiseltä, kun muka touhuaa jotain samalla. :)
Tämä mattoprojekti on viime kesältä ja olen sen suhteen vähän päättämättömässä tilassa. Tykkään kyllä kaikinpuolin maton alusta, värit ovat mieleiset, ovaali muoto on kiva, räsyt on kuteena on helppo virkata, mutta mutta... Luulisi jo tähän virkkauskokemukseen oppineen, että pylväät ei ole paras mahdollinen tapa tehdä mattoa räsyistä. Olen tehnyt vuoroon kiinteillä silmukoilla ja vuoroon pylväillä. Pylväät vaan aiheuttaa sen, että matto on ihan liian löysä ja veltto. Taidan purkaa maton alkutekijoihinsä ja tehdä koko maton kiinteillä silmukoilla. Nyt purkaminen ei harmita niin paljon ja matto jäisi tuolla tavalla tehtynä käyttämättömäksi, koska se menisi ruttuun joka välissä. Saahan sen ajan kulumaan näinkin, virkataan, puretaan ja virkataan taas. :D

Loppuun vielä pari kuvaa pioneista (siis ne pakolliset kesän kuvat, koittakaa kestää).

Eilen illalla ja....

... tänä aamuna. Oijoi, miten suloinen.

Ihan kohta lopetan nämä kukkakuvat (ja lehmätkin lentää) ja siirryn muihin juttuihin. Tai ainakin suunnittelen siirtyväni. Näin lomalla ei nääs ole pakko. :D

Voikaa hyvin kaikki, töissä tai lomalla!

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Tilaa hengittää


Lomalle lomps lähti hän. Miettii aamulla, että mitäs tänään pitää tehdä. Ei mitään, jos ei huvita. Kevään lämpimien jälkeen tämä alkukesän kylmyys ja sade on vaihtumassa hiljalleen helteiksi, jos ennusteita on uskominen. Ja miksemme uskoisi, nyt jo tarkenee ulkona ilman toppatakkia ja pipoa. Aamusella hiippailin pitkin tonttia kamera kädessäni. Voi kuinka ihana oli olla auringon lämmössä.



Katselin maalaismaisemaa ja kuuntelin hiljaisuutta. Tuuli vei pilviä vinhaa vauhtia ja hetken vilahti mielessä Simpsonien alkutraileri.



Kuljeskelin kohti rantaa, mutta käännyin takaisin, koska niittämätön heinikko muistutti tekemättömästä työstä. Lammella on joutsenpari, jolla on kaksi poikasta. Illalla katiskalla käydessä aiheutimme levottomuutta tuoreiden vanhempien mielenrauhaan.



Keräsin kimpullisen kauniita vihulaisia terassille ja kuvasin kesäkukkia. Aurinkoa ja lämpöä nekin ovat ressut vailla. En siis ole ainoa näillä huudeilla. :) Lupiinit ne vaan kukkii, oli keli mikä hyvänsä.



Ensimmäinen satsi pelakuun kukinnoista on kuihtunut ja kaikki nuput kuivui alkuunsa. Ystäväni mukaan samalla tavalla on käynyt yhdelle jos toisellekin tänä vuonna. Toinen kukinta alkaa ihan juuri ja nupputerttuja ihan valtava määrä. En malttaisi millään odottaa.



Terassihortensia jaksaa kukkia, väri vain on hieman haalistunut. Taidan laittaa tämän syksyllä kukkamaahan, jos vaikka selviäisi talven yli.



Kaupunkikodin takapihalla pioni oli juuri avautumassa. Pari vuotta sitten istutetulla kukalla oli vasta neljä nuppua tuloillaan. Tämä maalla oleva on mummoni istuttama yli 60 vuotta sitten ja pikaisella laskulla sain ainakin yli 50 nuppua. Tätä en ihan oikeasti jaksaisi odottaa, sen kukinta on niin mahtava.



Kukkamaan uusin tulokas on Porilainen sinisarja. ystäväni toi sen tuliaisina ja istuttikin paikoilleen. Tässä on herkkyyttä ja loistoa samassa paketissa.



Ostin keväällä kärhön Pink Fantasy ja istutin sen ruukkuun. Muutama kukka on jo avautunut, mutta nuppuja on paljon tuloillaan.Aurinkoa siis odottelee hänkin.



Terassin kulmalla roikkuu yksi pelakuu, tämä on eri satsia kuin nupulliset. Jaa miten niin pidän vaaleanpunaisista tai pinkeistä kukista? :D



Kierros jatkui etupihalle, jossa sinnittelee yksi kerrottu petunia, vaaleanpunainen tottakai.



Saunan vierustalla kukkii hansaruusu. Karsin keväällä todella paljon näitä puskia ja se on saanut jo lähestulkoon häätötuomion. Ainakin se vaihtaa paikkaa jossain vaiheessa, jos suunnitelmani joskus saa jonkun toteuttajan. Huussiin menevän polun paikkaa haluaisin hieman muuttaa ja puskat on juuri sillä kohdalla, johon uusi polku joskus ehkä tulee.



Viimeisessä kuvassa näkyy kuistin kulma, josta hävitimme tuoksuvattupuskaa pois keväällä. On muuten sitten kaameat juuret mokomalla. Kuivatin ja poltin juurakotkin kaikki pois, ettei pääse leviämään muualle.

Seuraavana odottaa pyykki narulle laittajaa ja perinteinen loman aloitus: matonkuteiden leikkaustalkoot terassilla. Helteistä heinäkuuta toivon kaikille meille!


torstai 19. kesäkuuta 2014

Berliinin kasvitieteellinen puutarha


Kävin kuun vaihteessa Berliinissä ja tykästyin paikkaan todella paljon. Se on värikäs, suvaitsevainen ja rento kaupunki. Palaan ehdottomasti sinne vielä joskus uudelleen. Yhtenä iltana kävimme Poikasen kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa. Todellinen keidas ja meditatiivinen paikka. Suosittelen kyllä käymään, jos sinne päin joskus matka käy. Sisäänpääsylippu maksaa 6 € ja Berlin WelcomeCardilla puoleen hintaan.

Heti sisääntulossa oli iki-ihana köynnösten peittämä rakennus.

Kukkapenkeissä oli paljon tavallisia perennoja, joita löytyy myös täältä kotisuomesta


Puisto oli täynnä polkuja, joihin oli helppo eksyä. Onneksi antoivat kartan mukaan lipunmyynnistä.


Eksoottisempia kasveja säilytetään ilmeisesti ruukuissa kasvihuoneissa talvisin.


Pioneja oli runsaasti ja ihan täydessä kukassa kaikki.

Erilaisia ja eri värisiä puita oli todella paljon.


Linnamaiset kasvihuoneet olivat osittain kiinni, koska niissä tehdään kunnostustöitä.


Tässä kohdassa pionien tuoksu oli huumaava. Oi, miten kaunis olisi tälläinen kotonakin! :)


Sattui kaunis ilmakin juuri tänä päivänä. Kaatosadettakin oli tarjolla yhtenä päivänä.


Harmi, että vain osaan kasvihuoneista pääsi käymään.
Viereisessä kasvihuoneessa pidettiin rock-konserttia, tunnelma oli välillä aika absurdi.


Ilta-aurinko valaisi aropuutarhan osaa todella kauniisti.


Ankkalammikon kivisilta oli sympaattinen. Sillan toiselle puolelle oli tehty kosteikkoaluepuutarha.


Epätodellisen näköinen mänty kasvoi heti Japanilaisen puutarhan vieressä, suuren lummelammen reunalla.


Satukirjaidylli-sarjaa tämäkin näkymä.


Puutarhassa yllätti sen kukattomuus, tai no niin, olihan siellä kukkia, mutta enemmän siellä oli PUUtarhaa, pensaita ja muita istutuksia, kuin kukkaloistoa. Voi olla, että touko-kesäkuun vaihde on ehkä vähemmän kukkivaa aikaa. Sipulikukat olivat jo kuihtuneet ja perennat eri vaiheissa. Ehkä se vain tuntui, että kukkia oli vähän, koska paikka oli niin suuri ja laajalla alueella. Pienemmässä puistossa sama määrä tuntuisi varmaan ihan älyttömän suurelta.

Lähtihän se postaaminen taas sujumaan, piti vaan saada korkki auki. ;D

Hyvää Juhannusta kaikille,
Onnea Poikaselle, joka viettää syntymäpäiväänsä Varsovassa 
sekä Kälylle joka juhlii Itä-Suomessa.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Työn touhussa



Jää näköjään tämä blogin päivitys tosi vähiin näinä aikoina. Viihdyn nykyään paljon enemmän Instagramissa, päivitykset sinne ovat niin helppoja ja nopeita. Tuntuu, että olen kyllästynyt yleisesti blogimaailmaan, en vain omaan blogiini. Ehkä on vähän hyvä välillä jättäytyä tauolle, vaikka se ei mitenkään suunniteltua ole.

Paljon on ehtinyt tapahtua viime aikoina. Kävin Berliinissä katsomassa poikastani ja viikonloput maalla ovat olleet yhtä työmaata aamusta iltaan. Illalla kun kaatuu rättiväsyneenä sänkyyn, niin siinä ei paljon bloggaaminen ole mielessä. Ehkä taas lomalla tahti vähän kiihtyy. Saa nähdä sitten parin viikon päästä.




Maalla kukkamaa rehottaa sekä kukkia, että rikkaruohoja. Jälkimmäisiä enemmän. Viime viikonloppuna oli talkoot, kun opiskeluaikaiset ystäväni rantautuivat maaseudun rauhaan puolisoineen. Suureksi ilokseni kaksi ystävääni perkasi kukkamaani (tuhannet kiitokset Porin ja Tampereen suuntaan! ♥♥♥).




Tämä sininen siementävä akileija on kukkinut jo pari viikkoa ja nuppuja riittää vielä moneksi viikoksi. Surukseni vaaleanpunainen akijeija oli jo päässyt nuppuihin asti, kun joku tauti (ehkä) mustutti varret osittain pokki asti ja kukintaa ei tänä vuonna nähdä.

Tietääköhän kukaan, että mikä alla oleva mysteerikukka on?





Heinikkoa leikatessa törmäsin ojakellukan ja niittyleinikin "risteytykseen". Ylempänä näkyvä oranssi tulikellukka on hyvin saman näköinen kuin tämä keltainen versio. Alakuvassa näkyvät lehdet ovat jonkun muun kasvin. Lehtiruusuke on aivan tulikellukan näköinen ja hyvin maata vasten. Siirsin tämän kukkapenkkiin ja toivon, että pikkukukka leviäisi siellä. En ole koskaan nänyt meidän tontilla vastaavaa. Veikkaan, että se on jonkin sortin puutarhakarkulainen.





Tämä Instgramissakin julkaistu kukkakimppu on yhden ystäväni tekemä. Hän on aivan huippu sitomaan kimppuja luonnonkukista. Sain nauttia hänen kättensä töistä talkooviikonloppuna ja oli pakko ikuistaa kaikki kimput. Voiko suloisempaa olla, kuin nämä luonnonkukkakimput?
Kiitokset vaan sinne Espooseen, ei vain kimpuista vaan koko viikonlopusta! :)


Tämäkin on kuin kukkakaupasta ostettu!




Muistatteko tämän saapasmaljakon, jonka ostin joskus kirpparilta?
Kimppu on ihan täydellinen juuri tähän maljakkoon.





Tunteekohan kukaan, että mikä kiitäjä tämä on? Valtavan kaunis ja iso se oli.






Polku huussille sai shabbychic romuromantiikkaa, kun laitoin kulahtaneen korituolin päälle vanhaan kattilaan istutetut pelakuut. Villipuutarhan yllätys Terjoen salavan takaa on hassu hempukka. :)



 

Keksiyön kuutamoa yritin kuvata kännykkä kameralla (kuten kaikki muutkin edelliset kuvat on kuvattu), mutta ihan ei oikein tahdo tehot riittää hämärissä ja kauas.

Vielä kerran kiitokset kaikille talkoolaisille, en voi kylliksi kiittää teitä. Puuliiteri sai uuden lattian, kasvimaa on kylvetty, kesäkukat istutettu, kukkamaa perattu (ja se samperin kultapiisku siirretty muualle), kimppuja on ihailtu ja kuvattu ja jännityksellä odotan betonivalujen tuotoksia juhannuksena! Olette kaikki rakkaita, pus och kram. ♥♥♥


lauantai 10. toukokuuta 2014

Talossa Maalla kaikki hyvin, paitsi yhdellä



Ei vesidraamaa tällä kertaa, lämmitys putkessa auttoi. Joka vuosi ihmetellään sitä samaa, että miten putkessa seisonut vesi voikin haista niin pahalle. Joka vuosi ensimmäisenä työlistalla on auton pesu haisevalla vedellä.


Saunakin on vielä pystyssä, tai oikeammin lattia ei ole romahtanut. Vielä ainakin yksi vuosi voidaan kylpeä.


Tuvan hella ei savuttanut yhtään. Se  on pienimuotoinen ihme.


Ainoa mikä harmittaa, että unohdin käsityön rivarikotiin. Toisaalta taas kädet on niin järkyttävän poikki risujen raahaamisesta ja oksasaksien napsuttelusta, että luultavammin virkkuukoukku ei pysyisi kädessä. Jopa näppiksen naputtelu tuottaa outoja tuntemuksia ranteissa.


Unelma vain oli jäänyt jäljelle, rakkaus ja toivo ovat lähteneet omille teilleen. Pellolla peura oli temmeltänyt ees ja taas, sorkan jälkiä kulki ristiin rastiin. Taivaanvuohi mäkättää vaimoa itselleen ja hiljaisuudessa kuuntelen tuulen suhinaa.


Hiiret olivat olleet maltillisia sisätiloissa, muutamat pipanat nurkissa kertoivat vierailuista. Tälle kaverille puolestaan oli käynyt kalpaten huussin kuivikeastiassa. Melkoisen iso vonkale on aikoinaan ollut, mutta pystysuora muoviseinä ei armoa tunne.

Edes jokapuolella näkyvät työmaat eivät ahdistaneet tällä kertaa. Kaikki on hyvin.