sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Lisää sinistä


Nyt on matto kudottu, mutta vielä puissa. Kutominen on melkoisen meditatiivista hommaa, sukkulat viuhuu ja homma etenee. Olen joskus kirjoittanut, että vanhoissa kirkoissa minulle tulee aina mieleen sukupolvien välinen yhteys. Tunnen olevani yksi osa menneiden sukupolvien ketjussa. Samoin kävi kutoessa, mummut, tädit ja suvun naiset vieläkin kauempaa ovat kutoneet samalla tavalla mattoa kuten minäkin tänään. Se on hieno tunne.




Kudoin kolmella sukkulalla, yhdessä oli aina yksivärinen turkoosi, toisessa oli aina turkoosi-valkoinen ja kolmannessa vaihdoin vuorotellen yksiväristä ja kirjavaa. Olisin halunnut kokonaan yksivärisen, mutta kude ei riittänyt siihen.




Kudoin mattoa kaksi metriä. Maton oikea lopullinen pituus tulee olemaan 175 - 180 cm, joudun purkamaan alusta sen 15 - 20 cm. Sössin alussa (tai lopussa, ihan kuinka vaan), maton alkupäästä n. 20 cm on leveämpi kuin maton loppu. Ei mennyt ihan putkeen. Meni puihin, hekoheko puujalka.




Aion kantata maton päät, en jätä niitä hapsuille. Luultavasti kanttaan ne mustalla, mutta sen näkee sit myöhemmin. Tykkään kovasti mustasta loimesta, se tuo ryhtiä enemmän kuin valkoinen. Toinen matto täytyy vielä tehdä, mutta sen pituus on vielä hakusessa. Muutama asia pitää ratketa ennen sen tekoa. Keväämmällä sit...


Kirpparilta löytyi ryijy (ja lisää sinistä) pilkkahinnalla. Se on kuin nenä päähän maalle. Luulisin, että ryijy on tehty suunnilleen samoihin aikoihin kuin Talo Maalla on rakennettu. 40 - 50-lukua veikkaan, malli ja materiaalit viittaa siihen aikaan.




Hinta oli vaivaiset 15 euroa. Hei miettikää, että mikä homma tuota on ollut tehdessä, huh. Ryijy on neulottu pohjakankaalle, ei siis kudottu kangaspuissa. Se on ihan priimakunnossa, nukka ei ole kulunut yhtään. Mulla oli heti visio, että mihin seinälle sen keväällä laitan.




Osa langoista näyttää kovasti kasvivärjätyiltä, sinisistä en osaa sanoa, mutta nuo vihertävät ainakin ovat minun silmääni kasvivärjätyn näköisiä. Osaako joku nähdä sitä valokuvista? Satunnainen Paula? Ryijy on muuten kuvattu meidän olkkarissa lauteiden päällä. Jep, lämpökäsiteltyä haapaa muovikelmussa on meillä olohuoneen koristeena, toisessa nurkassa on pyyhekuivain ja kaksi suihkua sekä laattoja. Kivaa kun remontoidaan!

Mukavaa viikkoa kaikille ja tervetuloa kaikki uudet lukijat!




tiistai 12. helmikuuta 2013

Virkattu matto vai iso virkattu kurttukuppi?


Iski kevätfiilis ja värihimo. Poikkesin kudeostoksilla ja päätin virkata maton tulevaan uuteen pesuhuone/wc- yhdistelmään.
En tiedä, että mikä se isku takaraivoon oikein oli, mutta tiukkaa ja vahvaa turkoosia piti saada. Siis meillähän ei ole kaupunkikodissa MITÄÄN sinistä, paitsi jokunen lakana, mut ne ei näy kuin yöllä. Eikä siis silloinkaan, kun öisin pidän yleensä silmät kiinni. (jep, tosi terävänä olen tänään. ;) 
Paitsi viime yönä silmat oli auki; juoksin sarjamurhajaa pakoon ja heräsin kauhusta kankeana. Silmät revähti teelautasen kokoisiksi, mutta silloinkaan en nähnyt niitä sinisiä lakanoita. Oli nääs pimeää. ;D


Kympin koukku, kude on paksua.



Takaisin asiaan! Kudekaupassa oli tasan kaksi turkoosia säkkiä ja ostin ne molemmat. Eihän sitä koskaan tiedä, että kuinka villiksi siitä turkoosista oikein menen. Kamalaa se olisi, jos turkoosi loppuisi juuri kun sitä tarvitsisi kipeimmin.

Kerin ja kerin ja kerin ja vielä vähän kerin. Insinöörikin keri ja ihmetteli, että miten tälläiseen voi jäädä koukkuun. Illan päätteeksi molemmat niisti turkoosia räkää (näytti muuten tosi sairaalta, hui!).


Valko-turkoosi on himpun verran ohuempaa kuin koko turkoosi.


Sieviä somia keriä kun oli vino pino, niin pakkohan sitä oli aloittaa. Jostain syystä en ajatellut selkeästi ja aloitin tähtimaton virkkauksen. Samaisen maton olin tehnyt jo viime kesänä, siitä tuli tälläinen ja se löytyy postauksesta viimeisenä. Viime kesän matto oli ohuemmasta kuteesta ja himpun verran ongelmia oli tehdessä. Paksummasta kuteesta tehtynä ongelmia oli oikein kasapäin, huh.


Voi herreguud mikä kippo!


Kurttua, ruttua ja ärräpäitä riitti. Matosta tuli kurttuinen kuppi.Auts.

Olin kuitenkin kuullut luotettavalta taholta, että kastelun jälkeen kurtunkin saa suoraksi. Epäilin suuresti ja valmistauduin henkisesti purku-urakkaan. Maton valmistumisen jälkeen heitin maton pesukoneeseen ja kastelun jälkeen se oli yhä edelleen rutussa.

Mietin jo, että kuinkahan sikkuraan kude on mennyt ja voiko sitä enää käyttää purkamisen jälkeen...
Venytystä, vanutusta ja taistelua ja laitoin kuivumaan. Aamulla matto oli nihkeä ja edelleen kurtussa. Viimeisenä toivona levitin maton lattialle ja tamppasin sen jaloilla suoraksi.


Tässä vielä kastelematta, mutta kuivana venytettynä.


Ihme tapahtui, matto oikeni! Siinä vasta välähti, että en siis ajatellut asiaa selkeästi mattoa aloittaessa. Se on ihan liian suuri sijoituspaikkaansa. Tai siis niin, eihän se lattia ole edes valmis vielä, että mihin se tulee... Voihan hyvinkin olla ihan passeli paikkaansa.


Pesukoneen jälkeen, maton halkaisija on n. 95 cm.


Varsinainen syy kuteiden hamstraukselle oli kuitenkin se, että aion kutoa maton tai kaksi alakertaan. Siis oikeasti kutoa kangaspuilla (kangaspuilla kudotaan ja puikoilla neulotaan, sen verran käsityökoulun käynyt on oppinut aikoinaan). Varasin ajan käsityökeskukseen ja kohta alkaa sukkulat viuhua. Tosi kiva taas mennä kutomaan pitkästä aikaa, se on hauskaa puuhaa.

Kuvia on ihan liikaa, mutta tuon herkkuvärin takia en pystynyt hillitsemään. Kattokaa ny, kun se on NIIN kesä ja valo.
Kaipaan avokkaita jalkaani, haluan eroon toppatakista, pipokin on kireenä ja kaulahuivi kutittaa.

Voikaa kaikki hyvin, minä menen kerimään loput.





sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Vastauksia





Kotipuron Riitta haastoi vastaamaan kysymyksiin, kiitos haasteesta!


1. Mitä syöt mieluiten aamupalaksi?
Puuroa ja teetä.

2. Mitkä ovat lempi materiaalisi sisustuksessa tällä hetkellä?
Pellava ja yksiväriset tekstiilit. Mieli askartelee kuitenkin saunan ja pesuhuoneen materiaaleissa rempan johdosta.

3. Millaisia kädentaitoja omaat?
Vastaus ehkä löytyy pari postausta aikaisemmin, edellinen haaste liittyi käsitöihin. Remppahommat ja tuunauskin sujuu ihan ok. Maalaus ja tapetointi on kivaa.

4. Mikä on sinun "pitäisi tehdä" listalla ensimmäisenä?
Tähän ei voi vastata kuin sanomalla, että sauna ja pesuhuone. Muutama juttu liittyy myös opiskeluuni, etätehtävien palauttamista.

5. Miten piristät omaa päivääsi tarpeen vaatiessa?
Käyn kirppareilla tai luen blogistaniaa. Joskus on myös ihan piristävää lukea omia vanhoja postauksia.

6. Onko sinulla jotain hyvää kierrätysvinkkiä minulle?
Edellinen postaus käsittelee asiaa enemmänkin. Luin jostain hyvä kierrätysvinkin tuikkukynttilöiden kierrätykseen. Pese säilykepurkki ja laita se tiskipöydälle. Siihen on helppo kerätä käytetyt tuikkujen alumiinikuoret. Kun purkki täyttyy, niin vie se metallikeräykseen kauppareissun yhteydessä.

7. Oletko aloittanut vuoden sisällä jonkin uuden harrastuksen?
En varsinaisesti. Työn ohessa tapahtuva opiskelu ei ole harrastus...

8. Mikä on parasta talvessa?
Aurinkoiset päivät pikkupakkasen kera. Se on myös hyvä, että talven jälkeen tulee kevät.

9. Seuraatko neloselta Olipa kerran sarjaa?
Olen katsonut muutaman jakson satunnaisesti. Harmittaa, etten ole. Vaikuttaa juuri sellaiselta sarjalta, johon jäisin koukkuun. Ehkä siis hyväkin, etten aloittanut seuraamista...

10. Mikä on mieluisin shoppailupaikka?
Kirpparit ehdottomasti. Ulkomailla katutorit ja kauppahallit (jälkimmäiset myös Suomessa). Tykkään kyllä shoppailla netistäkin.

11. Mistä unelmoit?
Aika perinteisiä ja aika vaatimattomia yleensä. Pitkästä ja lämpimästä kesästä, matkustamisesta, terveestä vanhuudesta yhdessä puolison kanssa, vuorotteluvapaasta...

*****



Toinen haaste tuli Punatukalta, kiitos Pepi!
Kerro viisi omituista tapaa itsestäsi.

Voin muuten paljastaa tähän yhden jutun Punatukan Pepistä! Ei se mikään hullu ole, vaikka niin yrittää väittää. Pepi on ihana, lämmin ja hauska, mitä nyt vähän nopea liikkeissään. :) Pus, Pepi sulle! ♥-♥-♥


  1. Luen aina kirjan viimeisen sivun luettuani ensin muutaman alusta.
  2. Itken aina kun Boromir kuolee ja ihan sama, että kirjassa vai leffassa.
  3. Olen natriumglutamaattiaddikti (huh, mikä sana kirjoittaa). Aromat aromisuola on parasta, mitä tiedän. Syön sitä pelkästään ja leivän päällä, myös leivänpäällisten päällä, raejuuston kanssa, tonnikalan kanssa ja tomaatin kanssa se on ihan parasta...
  4. Pidän prosessikaavioista ja toimintatapaohjeista. Teen niitä mielelläni itsekin.
  5. Olen suunnitellut unelmieni omakotitalon lottovoiton varalle. Siis suunnitellut sen ihan kokonaan: malli, huonejärjestys, pintamateriaalit, energiajärjestelmät, huonekalut, valaistus, piha, ihan kaikki on valmiina. Vain se yksi puuttuu vielä. ;D
*****

Kolmannen haasteen sain Pivikiltä Onnenmuruja-blogista, kaunis kiitos!





Tunnustus kuuluisi jakaa viidelle kivalle blogille, jolla on alle 200 lukijaa.

Haasteet eivät tällä kertaa jatku eteenpäin, mutta jos haluat napata mukaasi ja vastata, niin ole hyvä!

perjantai 8. helmikuuta 2013

Roskista asiaa


Lajitteletko sinä roskasi vai onko se sinusta ajan haaskausta?

Minusta jokaisen pitäisi kierrättää, mutta en ole moralisti. Kukin taaplaa tyylillään. Olen aina ollut myötämielinen jätteiden kierrätykselle, mutta olin aika huoleton huithapeli.Viime keväänä päätin haastaa itseni täydelliseen jätteiden lajitteluun ja kierrärykseen kotona. Sitä ennen kierrätin lehdet (keräyspaperi) täysin ja samoin myös paristot. Metallijätteet kierrätin osittain (säilyketölkit) ja lasin puolittain. Biojätettäkin kierrätin satunnaisesti. Kartonkia en kierrättänyt lainkaan. Taloyhtiömme roskakatoksesta löytyy tasan kolmen lajin astioita, bio-, paperi- ja sekajäte.



Pirkanmaan Jätehuollon jätteenkäsittelykeskuksissa 
vastaanotettiin yhdyskuntajätettä 
reippaasti yli 300 kg/asukas vuonna 2009.




Aloitin projektin punnitsemalla jokaisen sekajätepussin ennen keräysastiaan viemistä. Tuloksena oli, että kaksihenkisen talouden viikottainen jätemäärä oli keskimäärin 2-3 pussia viikossa ja paino oli 3,5 - 5 kg/yksi pussi. Ihan älyttömän paljon siis.


Leikkokukat täyttää biopussin nopsaan.
Häälahjaksi saatu Aaltokin menee lasinkeräykseen,
jos joskus uskaltaa mennä hajoamaan.


Pirkanmaan Jätehuolto oli aloittanut kokeilun muovijätteen keräyksestä kotitalouksilta ja siitä tuli projektiin yksi jäteastia. Lisäksi toinen kartongille, kolmas biojätteelle, neljäs pienmetallille, viides keräyslasille, kuudes keräyspaperille, seitsemäs paristoille ja lampuille (samassa astiassa) ja kahdeksas sekajätteelle. Huhhuh, järkyttävän monta jäteastiaa ja kaikki ne pitäisi tunkea pikkiriikkiseen keittiöön. No, eihän ne kaikki mahtuneetkaan, osa on tuulikaapissa ja yksi ruokapöydän alla...




Tiesitkö kauanko eri materiaalit kuormittavat luontoa, 
elleivät ne päädy kierrätykseen? 
- maitotölkki maatuu luonnossa 5 vuotta
- hernekeittopurkin hajoaminen vie 100 vuotta
- alumiininen juomatölkki sinnittelee 200 – 500 vuotta
- muovin hajoaminen kestää jopa 500 – 1000 vuotta




Reippaana aloitin kierrätyksen, mutta sormi meni suuhun. Mihin roskikseen kuuluu mikäkin? Apua! Tulostin netistä ohjeet ja teippasin ne keittiön kaapinoviin. Yllättävän helposti ne oppii, jopa Insinöörikin. ;D

Täydellisen kierrättämisen aloittamisen jälkeen punnitsin kaikki sekajätepussit. Hämmästys oli todella suuri, sillä pussi ei täyttynytkään, ei sitten millään. Vihdoin viimeinen noin kuukauden jälkeen pussista oli täynnä noin yksi kolmasosa. Punnitsin ja vein roskikseen. Punnituksen tulos oli 400 grammaa. Huikea ero entiseen.

Totaalikierrätys on jatkunut nyt kohta vuoden ja kertaakaan en ole katunut. Ei myöskään ole tullut mieleen, että lopettaisin sen. Sekajätteen määrä on pysynyt samana, reilusti alle puoli kiloa kuukaudessa. Sekajätteen määrä varmaan lisääntyy alueemme muovikierrätyskokeilun loppumisen jälkeen (jos kokeilu ei jatku siis). Muovijätettä tulee ihan käsittämättömän paljon. Vähintäänkin yksi muovikassillinen tiukkaan pakattuna viikossa, mutta usein enemmänkin.


Kodeissa tapahtuva lajittelu on toimivan jätehuollon perusta 
ja vähentää kaatopaikalle päätyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. 
Biojätteen ja ongelmajätteiden lajittelu on erityisen tärkeää. 
Kierrätys ei kuitenkaan ole jätteen määrän vähentämistä 
vaan jo syntyneen jätteen hyötykäyttöä.




Omaan kokemukseen perustuvia vinkkejä:
  • Käytä tarpeeksi pientä ja kannellista biojäteastiaa. Itselläni on kolmen litran muovisanko ja tyhjennän sitä vähintään kaksi kertaa viikossa.
  • Aloittaminen on vaikeinta, jatkaminen ei.
  • Netistä löydät kaiken tiedon alueesi jätteiden lajittelusta ja ohjeet mihin ikinä tarvitsetkin aloittaaksesi kierrätyksen.
  • Pese roskasi, se auttaa pidentämään tyhjennysväliä. Hajut ei leijaile eikä pikkukärpäset lennä. :)
  • Panosta helppouteen, hankalaan hermostuu. Jos suunnittelet keittiöremppaa tai rakennat uutta kotia, niin varaa reilusti tilaa jäte- ja kierrätysastioille. Enemmän, kuin ajattelet tarvitsevasi.
  • Asennoidu kierrätykseen, kuten pullonpalautukseenkin. Vie ne mennessäsi kauppareissulla. Pienemmät erät kulkee helpommin ja et hermostu kotona "jätekasoihin".
  • Käytä hyväksesi alueesi ilmaisia kierrätyskampanjoita tai keräyksiä. Linkki on Pirkanmaan alueen Repe&Romu autoihin. Niiden aikataulut vuodelle 2013 löytyvät kunnittain linkin oikeasta sivusta.

Olisi mukava kuulla sinun mielipiteitäsi asiaan. 
Oletko puolesta vai vastaan? 
Onko sinulla hyviä vinkkejä? 
Kuinka sinä kierrätät? 

Otatko haasteen vastaan ja alat totaalikierrättäjäksi?



Lainaukset ovat netistä eri kohteista poimittuja mm. Pirkanmaan Jätehuolto ja Kuusakoski 

tiistai 5. helmikuuta 2013

Vastaus Hortensialle, vihdoinkin


Sain jo ihan älyttömän kauan aikaa sitten haasteen Hortensia Hanttipatulta blogista Hillitön haalija ja purkamisen pakko ja nyt vasta vastaan siihen. Olen pahoillani viivästyksestä ja kiitos kivasta haasteesta!



1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi?
Sen täytyy olla nukkekodit, ikuisuusprojekteja ja ei koskaan valmiita.

2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?
Tää on vaikea, en oikein osaa päättää. Olen tehnyt muutaman (ehkä kymmenkunta) tilkkupeiton ja ne oli aika isoja, pienempiä useampiakin. Olen myös ommellut yhden hääpuvun ja muutaman villakangastakinkin.Olen tehnyt myös kettuturkin itselleni. Siinä oli noin kaksi kilometriä ommeltua saumaa...

Teininä tein villapaitoja neulomalla ja vähän myöhemmin virkkasin verhokapan ja paljon pitsiliinoja. Vielä vähän myöhemmin tein paljon ristipistoja ja maalasin posliinia. Puu-intarsiaakin olen tehnyt ja se on vaikeaa ja aikaa vievää. Tilkkupeittoja teen vieläkin, mutta en muita lainkaan. Kaikki olisivat ihan liian kunnianhimoisia nykyään.

Ehdottomasti haastavimpia ovat kaikki nukkekotiin liittyvät askartelut, ehkä siten myös kunnianhimoisia.


Tuikkukynttilän alumiinista tehdyt korkkarit nukkekotiin.
Tulitikku on kuvassa mittatikkuna.


3. Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä?
Ei jää sen takia.Voin suunnitella aloittavani jotain, mutta päädynkin ihan johonkin muuhun.

4. Mitä käsitöitä teet mieluiten?
Helppoja ja nopeita.Sukat on hyviä terapiakäsitöitä. Nukkekotia tekisin mieluiten, mutta siihen ei rahkeet riitä juuri nyt. Se vie niin mennessään, etten tekisi mitään muuta.


Tilkkupeitto hieman pienemmässä skaalassa. Peiton koko on n. 8 x 10 cm.


5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?
Ei ja juu. Piirrän työkseni tietokoneella ja siinä on tekemisen prosessi hyvin samantapainen kuin käsitöissä. Onhan sekin käsillä tekemistä, vaikka työvälineenä on hiiri.Olen kyllä ollut kansalaisopistossa opettajana, mutta en enää.

6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys?
Totaalikaaos. Se taas johtuu siitä, että meillä on rempan takia totaalikaaos koko kodissa. Vielä minä nousen ja näytän, että säntillisyyttä löytyy täältäkin! Haluan säntillisen.


Rautalankapunottuja koreja nukkekotiin.


7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan siitä tehnyt mitään? Kauanko olet sitä säilönyt?
Voih, onko pakko vastata? Lankoja, nauhoja, papereita, tilkkuja, kranssipohjia, höyheniä, nahanpaloja, nappeja... You name it and I have it. Liian kauan hilloan kaikkia tarvikkeita, jotka liittyy käsitöihin.

Pitäähän niitä olla varastossa siihen, kun inspiraatio iskee. Se on taas ihan eri juttu, että löytääkö niitä tarvittaessa. Liityy siis vahvasti kysymykseen kuusi. Sekin on ihan eri juttu, että osa tarvikkeista on niin ihania, että niitä ei raaski käyttää lainkaan...

8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen ja rauhoittuen? Miten?
Flow iskee joskus (nykyään harvemmin) ja silloin ei lasketa aikaa eikä ruokaa. Teetä pitää olla.
Useimmiten nykyään teen käsitöitä terapiana ja aivojen tyhjentäjänä. Pitsisukkien teko on siihen ihan parasta. Tarpeeksi helppoa, ettei aivot rasitu, mutta sen verran on laskemista ja kaavion seuraamista, että pää ei ehdi täyttyä muista ajatuksista.

9. Nyt alkaa mielikuvitus loppua näiden kysymysten kanssa, mutta oletko sinä keksinyt joskus jonkin mielestäsi aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissä?
Njaah, tuskin. Kerran tein säkkituolin nukkekotiin ja sitä en ole nähnyt muilla.

Neulon nurjan silmukan väärin, en osaa muuten. Mulla on aina lanka puikon edessä ja siitä tulee lopputuloksena kierretty nurja silmukka. Siis sama kuin takareunasta neulottu oikea silmukka, mut peilikuvana, kun kerran on nurja...

Hortensian kunniaksi itsetehtyjä hortensioita nukkekotiskaalassa.


10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?
Saman kuin koulussa aina, 9. Vaatimaton kun olen, etten kymppiä, heh.

11. Mikä on sinulle rakkain, jonkun muun tekemä, käsityö?
Isäni isoisän tekemä tallilyhty ja iso arkku, molemmat ovat rakkaita.


Haasteen säännöt kuuluvat näin:
Kiitä ja linkitä bloggaaja jolta sait tämän haasteen. Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata 11 kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa. Valitse sitten viisi uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait tämän.

Oikaisen muutaman mutkan ja en keksi uusia kysymyksiä (laiskuuttani), Hortensian kysymyksillä siis mennään (ne löytyy suoraan listattuna Hortensian tästä postauksesta) ja haasteen heitän seuraaville:


Jos et ehdi, viitsi tai ei muuten vaan huvita vastata haasteeseen, niin ei haittaa. En ota nokkiini. :)

Nyt on enää kaksi haastetta vastaamatta....

lauantai 2. helmikuuta 2013

Shoppailua lempikaupassa


... siis kirppiksellä. Suurin osa hankinnoistani on kirppikseltä, tajusin sen yksi päivä kun katselin päivän asuani. Äitini ihmettelee (ja usein monet muutkin), että miten sinä voit löytää aina noin hyviä. En osaa siihen vastata kuin, että usein käymällä, hintoja seuraamalla ja heräteostoksia välttämällä. Vain ehjiä, vain sopivia ja vain jos tietää heti käyttötarkoituksen. Silmä kyllä harjaantuu löytämään helmet sikojen joukosta. Helmihän on aina riippuvainen ostajan silmästä ja sehän siitä kirppistelystä tekee niin kiehtovaa. Mitä tällä kertaa löytyy?

Toki tulee hutejakin ja usein siksi, etten jaksa sovittaa. Tavaroiden kanssa käy useimmin niin, että en vaan voi vastustaa, vaikka tiedän sen "hyödyttömyyden". Onko se sitten hyödytön, jos se tuottaa iloa?




Käsittämätön viktoriaanisen kengän muotoinen kukkamaljakko löytyi Pelastusarmeijan kirppikseltä ja se oli pakko saada. Taloon Maalle se sopii kuin nenä päähän muiden sinisten sekaan. Tästä löydöstä tulin hyvälle tuulelle, kuin myös joka kerta kun katson sitä. Maksoin maljakosta 6 euroa.Mielestäni hinta oli hieman yläkantissa, mutta siedettävä.




Samalla kertaa löysin myös pienen kirstun. Maalaukset ovat hiukan kuluneet, mutta muuten se on täydellisessä kunnossa, saranat toimii ja sisältä se on huippusiisti. Arkun hinta oli 16 euroa, todella paljon yli oman kirppiskipurajan. Mielestäni se hinta oli kalliinpuoleinen sopiva, jos niin voi sanoa.

Pöytäliinan virkaa arkun alla toimittaa kaksi käsin virkattua verhokappaa, yhden pituus on 1,2 m. Molemmat yhteensä maksoivat vain 4 euroa. Ne oli pakko ostaa, vaikka en niitä edes tarvi. Eihän niitä voinut sinne kirpparillekaan jättää tuolla hinnalla! :) Näissä verhoissa mielestäni hinta oli todella halpa.




Tämä myytiin nimellä korukaappi ja päällä luki, että suomalaista käsityötä. En tiedä, että uskonko lapun kirjoittajaan ollenkaan, koska kaapin sisällä näyttää tältä:




Sehän on kananmunakaappi! En aio kanamunia siinä säilyttää, vaan vaihdan hyllyt ja käytän sitä muuhun tarkoitukseen. Maalausta mietin, mutta ehkä en sittenkään. Se on niin kauniisti tehty ja ihanan vaaleaa puuta. Jos se joskus kellastuu, niin sit maalaan tai vahaan. Munakaappi lähti mukaani 10 eurolla ja se on näin hienosta kaapista hyvä hinta, mielestäni sopivan edullinen.




Kristallilasit olivat ihan totaalinen hullaannus hintaan, en todellakaan tarvi uusia jalallisia laseja. 6 kpl shampanjalaseja ja 6 kpl jälkiruokaviinilaseja maksoivat VAIN 6 euroa yhteensä, siis 50 senttiä kappale. Hei, hulluhan olisin ollut, jos en olisi niitä ostanut. Nyt voin hyvällä syyllä heittää eriparilaseja keräykseen ja nauttia kristallin välkkeestä ja kilkkeestä (kunhan ensin pesen ne). Todella Hyvä Löytö isolla hoolla ja ällällä.




Lasien alla oleva tarjotin oli hyvä löytö myös. Se on englantilainen, peltiä, halkaisija n. 55 cm ja se on lähes naarmuton. Hyvässä kunnossa siis ja hinta oli 3,50 euroa. Mielestäni sopiva edullinen hinta.

Mitä muuten sinä pidät siitä, että kirppispostauksessa kerrotaan hinnat? Onko se hyvä juttu vai ärsyttääkö se sinua? Olen huomannut, että blogeissa on molempia tapoja kirjoituksissa. Itse tykkään, että hinnat on mainittu, mutta ei minua myöskään ärsytä se, että niitä ei mainita.Yleensä olen kovin iloinen, jos joku muu on tehnyt hyviä löytöjä edullisesti.

Se on tietysti kaksipiippuinen juttu, ne hinnat. Tässäkin postauksessa varmaan moni siunailee, että ei missään nimessä olisi maksanut kuutta euroa tuosta kauheasta kenkämaljakosta. Joku voi taas ajatella, että olipa halpa. Mut sen takiahan kirpparilla tavara vaihtuu, kun yksi tykkää toisesta ja toinen yhdestä. :)

Mikä sinun mielestäsi oli paras löytöni?


PS. Vastaan kyllä niihin haasteisiin, kiitos niistä...