sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Yksityiskohtia





















Peili ja tarjottimet kirpparilta, vanhoja löytöjäni kaikki. Essee söi sanani, kuvilla mennään tänään.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Viisi kuvaa Joulusta














Joulupuuro syötiin perinteisesti kylässä, kuvat ovat sieltä. Kattaus on aina henkeä salpaavan kaunis, niin tänäkin vuonna. Puuro oli hyvää, mutta vielä enemmän siellä oli Joulua jokaisille aisteille. Visuaalisuus häikäisee ja kamera tallentaa siitä vain murto-osan, valitettavasti.

Joulu tuli ja meni, kuten koko joulukuukin kohta. Ohikiitävä näyttää tulevan tästä talvesta. Viihdytin itseäni joulukuussa lukemalla kahden viime vuoden jouluakalenteria ja panostin siivoukseen. Pölyä, varastohyllyjä, pölyä. Tulee se joulu remontinkin keskelle, vaikka ei ihan heti uskoisi.

Sulkeudun seuraavaksi kirjoittajakammiooni, palautettavan esseen deadline lähestyy yhtä lujaa kuin vuoden vaihtuminen. Ennemmin haluaisin tehdä joulukortteja, ideoita vilisee roppakaupalla ja jos nyt tekisi, niin kerrankin olisi ajoissa. 
Paitsi, että ei siitäkään mitään hyötyä olisi. En löytäisi niitä kuitenkaan mistään 11 kk:n päästä. Parempi pitää kiinni perinteistä, viimeisen illan raivopäistä askartelua ennen postituspäivää ei voita mikään.

Kuten ei sitä viimeisen päivän raivopäistä esseen kirjoitustakaan. Ja joku vielä väittää, että vanhemmiten viisastuu. Pah, sanon minä. Ylimainostettua.


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Joulun jäljillä


Oletko koskaan tuntenut olevasi ulkomailla Suomessa? Minulle kävi niin Turussa. Poikettiin pikaisella kyläreissulla ja halusin ehdottomasti käydä Tuomiokirkossa.




Ensimmäisenä tuli ovella vastaan  ryhmä japanilaisia ja ovea heille pitäessä sain miljoona kumarrusta kera "arigaton". Seuraavana kirkon sisällä puhuttiin italiaa.




Ihmiset vaelsivat kamerat kädessään, englantia, ruotsia, ja espanjaa puhuttiin. Samassa seurassa turistien kanssa kamera kädessäni hetken aikaa luulin olevani poissa Suomesta.

Rakastan kirkkoja, niiden suureellisuutta, pönötystä ja kauneutta. Sukupolvien välinen ketju linkittyy nykypäivään ja tunnen menneisyyden sielussani voimakkaana. Sama tunne tulee aina maasta ja kirkosta riippumatta.




Tutkijat kiistelevät siitä, että koska Turun Tuomiokirkko on alkujaan rakennettu. Mielipiteet vaihtelee 1200-1400 -lukujen välillä. Nykyisen asunsa se sai 1827 Turun palon jälkeen.




Tiesittekö muuten, että Turun kaupungin palo on osittain tamperelaisten vika? Turun porvareista suurin osa oli Tampereella markkinoilla ja siksi sammuttajia oli liian vähän.




Vanhalla suurtorilla oli vanhanajan joulumarkkinat. Brinkkalan talon parveketta on meillä tuijotettu televisiosta jouluaattona jo monta kymmentä vuotta. Joulurauhan julistus Turusta on SE juttu, mistä joulu todella meidän perheessä virallisesti alkaa.




Markkinoilla oli paljon myyjiä ja paljon ostajia. Tunnelma oli, no, jouluinen. Glögi lämmitti, tonttutyttö vilisti, joulupukki istutti lapsia syliinsä, joulukuuset tuikkivat ja laulu raikasi. En tiedä, että miltä tunnelma tuntuisi Rovaniemellä, mutta täällä tunsin hetken ajan, että olen todellisen joulun jäljillä. Markkinahumusta huolimatta.

Ihan paras koju oli Brinkkalan talon sisäpihalla. Joulukoristeiden vaihtopiste, hyvä idea.




Torilla kuljettaessa mietittiin, että onko päin prinkkalaa saanut nimensä siitä, että joku on ihan oikeasti mennyt päivä prinkkalaa. Ja niinhän se on mennyt:
Prinkkala-nimeä kantaa Turussa kaksikin historiallista rakennusta; Kakskerran saaressa sijaitseva kartano (ruotsiksi Brinkhall), sekä keskustassa sijaitseva Prinkkalan talo (Brinkalahuset), jonka parvekkeelta joulurauha vuosittain julistetaan.
Sanonta "päin prinkkalaa" (alkuaan "päin Prinkkalan muuria") on tiettävästi syntynyt 1820-luvulla, kun joku on ajanut vaununsa säpäleiksi lähtiessään Prinkkalan talossa järjestetyistä maaherran juhlista.


Kiitos poikanen, että saatiin yösija ja kiitos kirpparikierroksesta. :) 
[Niistä löydöistä sitten seuraavalla kerralla lisää.]