torstai 29. huhtikuuta 2010

Enkeleitä elämässäni




Joskus oli aika, että kaipasin elämääni enkeleitä. Keräilin niitä erilaisia ja eri materiaaleista. Mielestäni enkelit eivät ole erityisen kauniita tai eteerisiä kuten yleisesti niistä ajatellaan tai kuvataan, tai saattaahan sellaisiakin olla olemassa... Enkeleitä on monenlaisia kuten meitä ihmisiäkin, ne kummallisimmat ovat aina vedonneet minuun.



Tämä on keramiikkaa ja ostettu jostain myyjäisistä. Jostain syystä mieleeni tulee tästä oma lapsuuden kuvani, varmaankin nuo pulloposket... :D



Tämäkin on keramiikkaa ja mielestäni ihana, hui kun on tukkakin noussut pystyyn pelästyksestä tai ihmetyksestä. Hiukset ovat pellavakuitua. Myyjäisistä tämäkin on hankittu.


Makuuhuoneen seinälle, Taloon maalle, laitoin vanhan tilkkutyön, jonka olen tehnyt joskus ammoisina aikoina. Tekniikka on nimeltään "bargello" ja se on ihanan nopeatekoinen. Muistaakseni käytin tähän työhän yhden päivä ja sitäkään en kokonaan. Voisi olla mukava koittaa tehdä taas joskus tilkkutöitäkin. Kymmenisen vuotta sitten se oli suuri intohimoni, mutta käden kipeytymisen jälkeen olen joutunut olemaan hirmu varovainen ompelukoneella ompelun kanssa.



Näistä en ole tekemässä tilkkutyötä, vaikka aika ihanat kuosit siihen olisivatkin, tosin osa kankaista ihan liian paksuja siihen tarkoitukseen. (onneksi! ei tule kiusausta aloittaa tilkkutyötä) Näistä olen suunnittelemassa etukamarin puusohvan päälle tyynysotaa, lisänä on vielä muutamia pitsejä ja vanhoja lakanoita.
Aika namuvärejä ja juuri sopivia Taloon Maalle, kesämökkifiilistä mielestäni. Siitä tulikin mieleeni, että pitää vähän selittää miksen koskaan puhu mökistä. Meillä on kotona noin 100m² huonepinta-alaa ja Talossa Maalla on lähes puolitoistakertaisesti se määrä. Tuntuu jotenkin typerältä sanoa, että menee mökille kun oikeasti menee suureempaan taloon kuin missä asuu. Eli siis siksi Talo Maalla, eikä mökki.

Mukavaa Wappua, simaa ja munkkeja!



maanantai 26. huhtikuuta 2010

Kevätsiivousta ja tunnelmia




Talo Maalla voi hyvin, kävimme ensimmäisen kerran tarkistamassa tilannetta talven jäljiltä. Siivosin, nautin hiljaisuudesta, siivosin, kuuntelin paikallisradiota, siivosin, kuuntelin tulen rätinää, siivosin ja kuuntelin joutsenten juttelua. Menemättä tarkemmin likaisiin yksityiskohtiin (niitä oli muuten paljon) nautin kovasti siivouksesta. Siinä näkee kättensä tuloksen heti. Tai ainakin kohta.





Istuin sängyllä, puhdas tuoksu, uudet vuodevaatteet, mankeloidut lakanat, kroppa väsynyt ja mieli hyvä.
Sängyt ovat vanhat sairaalasängyt, äidin hankkimat jo 70-luvulla. Sängyn peite on ostettu viime kesänä lomareissulla Kustavista. Seinäpaneli on toisesta talosta purettua kierrätyspanelia.

Käänsin katseeni vasempaan, ilta-aurinko paistaa. Pestyssä ikkunassa on puhtaat verhot, kukka on vanha silkkikukka ja siitäkin pyyhin pölyt.



Käänsin pääni oikealle, tähän voisi istahtaa. Ottaa kirjan käteen ja hukkua sanoihin, maistella, miettiä ja ajatella.
Tuoli on kirpparilta ostettu viime syksynä, molemmat verhot on myös kirpparilta ja ne on ostettu jo kohta 10 vuotta sitten. Eri paria keskenään, mutta juuri sopivat tähän huoneeseen.



Saunalle mennessä kuunneltiin lisää joutsenia. Vanhat tutut, vuosia jo lammella pesineet. Miten voikin olla noin kauniilla linnulla ihan kammottava ääni?



Saunasta tullessa. Ihan kuin kuva ei olisi edes tottakaan, värityskirjasta tai jotenkin photosopattu.

Nyt maanantaina on ihan hirveästi uusia lihaksia, kantaminen, kurkottelu, konttaaminen, hyväksi kaikki. Ei tarvi kuntosalikorttia!