torstai 23. heinäkuuta 2015

Eräänä aurinkoisena päivänä


...otin kameran ja kuvasin tämän kesän kukkaloistoa. Viileähkö ja sateinen kesä on laittanut kaikki kukinnat sekaisin. Tälläkin hetkellä pionit ovat täydessä kukassa. Niiden kukinta on viivästynyt kolmisen viikkoa, mutta vastaavasti taas kukinta on kestänyt todella pitkään, yli kaksi viikkoa.





Pionit ovat olleet ehkä jonkun verran pienempiä, kuin parina viime kesänä. Kukkia on ollut kymmenkunta vähemmän, kuin normaalisti. Tänä kesänä oli "vain" nelisenkymmentä kukkaa. Viime kesänä oli reilusti yli viisikymmentä.






Valkoinen ukonkello on röyhähtänyt ihan valtavaan kukkaloistoon. Minään vuonna ne eivät ole olleet noin korkeita ja noin paljon kukkia.




Erityisen iloinen olen tämän akileijan kukinnasta. viime vuonna tauti/elukka mustutti koko kukan ja pelkäsin jo menettäneeni sen. Tänä vuonna kuitenkin intoutui uudelleen ja kukinta kesti todella pitkään, kuten joka vuosi.




Viime syksynä istutin malvaa ja kukinta on nyt juuri parhaimmillaan. Toivottavasti leviää kukkapenkissä lisää. Laitoin kaksi taimea, joissa on kymmenkunta kukkavanaa.




Laitoin esikasvatukseen pussillisen krasseja, mutta yksi vain iti. Kahdeksassa ruukussa oli 4 siementä/ruukku ja vain YKSI siemen iti. Tämä kirjavalehtinen on taimitarhalta.




Toinen pettymys oli keisarin elämänlanka. Pussissa piti olla kerrottuja hot pinkin värisiä kasveja. Ei kyllä näytä minun silmääni hot pinkiltä, eikä kerrotulta kukalta... Millainenhan se ei-kerrottu kukka sitten on? :(

Muutenkin kesäkukat ovat olleet tänä vuonna tooodella vaikeita. Pelakuut ovat räntsyjä, petuniat sade piiskaa heti kukinnan alettua ja daaliat eivat kuki millään. Aurinkoa ja lämpöä ovat vailla.

Niittykukat ovat puolestaan täydessä loistossaan ja upeita. Jätimme leikkaamatta ruohoa osasta pihamaata ja toinen toistaan upeampia niittykukkia putkahtelee maasta.




Kurjenkellot, päivänkakkarat ja pienen pieni harsomainen kukka on todella kaunis yhdistelmä yhdessä.



Kurjenkelloja on tänä vuonna erityisen paljon. ♥♥♥




Päivänkakkaroiden kukinta kestää ja kestää. Kukat ovat kukkineet tällä paikalla jo yli viisi viikkoa. Joskus tekisi mieli kokeilla kukkapenkin tekoa luonnonkukista. Taitaa kuitenkin viehätys mennä, jos näitä satunnaisia kukkijoita yrittäisi kahlita omaan muottiin. :)


keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Saunavanhuksen kasvojenkohotus meneillään



Joutilaisuus on hyve lomalla ollessa ja tekeminen on kivaa, kun ei ole mitään pakkoa tai aikataulua. Sen mukaan ollaan tänä kesänä touhuiltu. Keväällä otettiin tavoitteeksi, että saunavanhuksen vieressä oleva varasto tehdään saunakamariksi. Jos valmistuu tänä vuonna, niin hyvä. Jos ei valmistu tänä vuonna, niin sitten ei valmistu.

Remppa aloitettiin nurinkurisesti katosta, tai oikeammin kamariin tehtiin katto. Insinöörin lujuuslaskelmat ja suunnitelutyö on pohjana ja kattoristikot tehtiin 2*5" lankuista.





Käsittelimme tukipuut mustalla saunasupilla, joka jäi yli lauteiden tuunauksesta. Tukipuut hilattiin ensin ylös ja kiinnitettiin pulteilla kiinni.




Kattolevyt ovat OSB-levyä ja ne maalattiin etukäteen kertaalleen valkoisiksi. Tässä kuvassa on ensimmäinen levy lähes paikoillaan. Kuvassa näkyy myös erityisen hyvin tuo levyn elävyys, josta pidän todella paljon.




Lopulliseen kattoon tulee vielä mustat poikkipuut parrujen väliin. Vasemmalla oleva hirsiseinä jää sellaiseksi, kuin se on, mutta tietysti se puhdistetaan liasta ja pölystä. Täytyy vielä katsoa puhdistuksen jälkeen, että vaatiiko seinä jotain käsittelyä vai ei.




Muut näkyvät seinät luultavasti paneloidaan. Oviseinä (ei nyt näy kuvissa) tehdään tällä samalla levyllä, jotta rakenteet vahvistuvat samalla.  Seuraavaksi katon jälkeen tehdään uusi lattia. Vanhaa ei voi käyttää, koska se on todella likainen. Ei se lika mitään haittaisi, koska sen voisi hioa pois, mutta lika on mm. öljyä, pikeä, bensaa tmv., joka on imeytynyt puun sisään ja haisee todella pahalta.

Katon yläpuolelle tulee kävelysilta lankuista, koska yläpuolta on tarkoitus käyttää varastointitilana puutavaralle ym.


Kuten jo alussa sanoin, että ollaan oltu lomalla vailla aikatauluja ja suunnittelmia, mutta aina sitä jotain tulee nypittyä ja touhuttua. Etupihalla oleva keinu on laattapatiolla ja laattojen välit olivat täynnä rikkaruohoa. Laattoja tuskin näkyi enää olenkaan. Vahinko, ettei ole "ennen kuvaa"...




Jälkeen näyttää tältä. Mietin ja arvon, että laitanko maksaruohoa kasvamaan väleihin. Ajattelin laitella sitä muualle, paitsi kulkuväylälle. Laitan, jos jaksan ja viitsin. ;D




On sitä aurinkoakin ollut, vaikka sade on ollut tämän kesän teemana. Eilen oli aivan ihana ilma terassilla tuulesuojassa. Aurinkotuolissa makaamista oli eilisen työlistalla, hih.

Loppuun vielä viesti, jonka sain poikaseltani tänään:

MUTSIS ON KOVEMPI KUIN ISIS!


torstai 16. heinäkuuta 2015

Noita ja puistokemisti


Nämä ovat uudet nimeni tälle kesälle. Ensimmäisen antoi Insinööri ja toisen Töllin rinsessa. Kieltämättä molemmat ovat kuvaavia, sillä olen innostunut kasvivärjäyksestä. Kaikki alkoi ihan viattomasti matonkuteista, mutta nyt homma on lähtenyt ihan käsistä... :)

Löysin nyttyrän puuvillatrikookudetta, joka oli vähän epämääräisen väristä luonnonvalkoista ja ajattelin värjätä ne pesukoneessa. Nooh, kaupat oli kiinni ja heti piti päästä kokeilemaan niin eihän siinä auttanut muu, kuin turvautua saatavilla oleviin aineksiin. Keräsin pihapiiristä lupiinia ja sainkin upeita väriliemiä aikaiseksi, mutta väri ei tarttunut ja nyt kuteet ovat vielä epämääräisemmän värisiä, kuin lähtötilanteessa.

Siitä ajatus sitten lähti kuitenkin itämään, entä jos vaikka villalankoja kokeilis...




Verkostahan löytyy kaikki tarpeellinen tieto aloittamiseen ja ystävällinen naapurini lainasi pari kirjaa ja homma alkoi luistaa. Puretusaineet (värin kiinnitykseen ja sävyyn vaikuttavat aineet) oli vaikeita löydettäviä, mutta luovuudella niistäkin voi selvitä.




Ostin tavallista 7veljestä lankaa ja tein pieniä 30-50 gramman vyyhtejä, koska minulla ei ollut käytössäni suurta kattilaa aloittaessa. Käytin kolmea väriä lähes kaikissa liemissä. Kuvassa ovat koiranputkiliemessä vasemmalta alkaen harmaa, valkoinen ja luonnonvalkoinen.



Lopputulos koiranputkivärjäyksessä on alarivissä samassa järjestyksessä, kuin ylemmässä kuvassa. Harmaat ovat lupiinin sinisten kukkien väriliemessä olleita ja koska käytössäni ei ollut silloin mitään puretusaineita, niin padassa oli mukana ruosteinen hevosenkenkä (rautaoksidi). Sinisten lupiininkukkien väriliemi on tumman lilahtavan punaista, josta tulee harmaata (?) väriä lankaan ja hevosenkenkä ei juurikaan muuttanut värisävyä mitenkään, ehkä vähän sinetävämmäksi harmaaksi sanoisin.




Mesiangervolla tuli melkein identtistä väriä koiranputken kanssa. Valkoiseen lankaan laitoin vyyhtiin muutaman tiukan lankasolmun, jotta saisin pätkävärjättyä lankaa. hyvin toimi. Näissä puretteena on aluna. Pitkän haeskelun jälkeen löysin sitä yhdestä apteekista. Rautavithrilliäkin löysin ja kokeilin sitä pieneen mesiangervoväriliemeen ja johan pomppas! Väri muuttui ihan pikkusen verran..



Mesiangervo ja rautaoksidi yhdessä tuottivat tummansuklaanruskeaa väriä! On tämä kemia sitten ihmeellistä. :)



Tässä on myös sinisiä lupiinin kukkia, mutta keittelin padassa kuparipannua lankojen kanssa. Netistä kuvia katsellessa kuparilla on joku saanut melkein turkoosin sinisistä, mutta kun minulla ei sitä ollut, niin pannu tuotti vihertävää harmaata. Minun koneellani ainakin näyttö vääristää todellisen sävyn harmaaksi.  No, koska niitä lupiininkukkia meidän mäeltä maalta löytyy, niin kokeilin erittäin epäortodoksista sekoitusta ja laitoin liemeen mukaan punaista elintarvikeväriä...




Ja lopputulos oli tämä! Kauniita kanervan sävyjä alunalla puretettuna.




Ihan oikeastihan tässä hommassa ei ole mitään järkeä. Hirveä ähräys, lotraus ja keitteleminen ja lopputuloksena on 100 g värjättyä lankaa. Mut hei, ihan järjettömän hauskaa ja yllätyksellistä. Sienilläkin voi värjätä ja syksylla taatusti tulee mukaan uusia sienilajeja poimintaan. Aikaisemmin ei olisi tullut mieleenikään kerätä veriseitikkejä. Siitä kuulemma tulee kaunista punaista väriä...
Forrest Gumpin äitiä mukaellen:

Life is like colouring pot, you never know what you get!



sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Maailma valmiiksi viikonloppuna


Taas mennään sitä aikaa, että maailma pitäisi tulla valmiiksi nyt, eikä viidestoista päivä. Alkukesän huumaa siis jälleen havaittavissa. Työviikon jälkeen pakkasimme taas auton täyteen ja kiiruhdimme kohti ruohonleikkuria.

Kuljeskelin tänään kuuden aikaan aamulla pitkin pihamaata kameran kanssa ja yritin saada otetuksi valokuvia. Tuuli on ihan järkyttävä, melkein henki salpautui.




Hassu juttu, nuo kevätesikot olivat vielä toukokuussa kirkkaan keltaisia. Lisäsin kukkamaahan kuorikatetta rikkatorjuntaan ja viikossa esikot muuttivat väriään oranssin-ruskeiksi. Ovat nyt siis tulikellukan kavereina sävy sävyyn.



Viime syksynä istutetut iso särkynyt sydämet  talvehtivat hyvin ja molemmissa oli tukevat kukkavarret. Muutama vuosi lisää, niin odotan näistä runsaita ja reheviä alkukesän kukkijoita. 

Siirrytään etupihalta saunalle seuraavaksi. 




Enimmäisen oven takana on pieni eteinen/pukuhuonetila. 




Pellavapyyhkeet ovat istuinsuojia ja niiden tarina on vuosien takaa. Isäni täti oli joskus viime vuosituhannen puolessa välissä itse kehrännyt aivinaa ja rohdinta omista pellavista. Tekstiilialan ammattilaisena isäni ymmärsin niiden arvon ja otti ne aikanaan talteen. Langat olivat monta vuotta varastossamme ja joskus 70-80-luvulla osa aivinasta värjättiin ja osa jätettiin luonnon väriseksi. Langasta tehtiin pellavakangasta ja siitä ommeltiin pyyhkeitä. Väittäisin, että nämä ovat arvokkaimmat tekstiilini ikinä. Historiaa, joita ei voi koskaan ostaa rahalla.




Saunan eteisestä löytyy myös Insinöörin iltapuhteet. Risusavotan tuloksena muutama oksista päätyy tuleviksi pyyhekoukuiksi.




Tämän oven takaa löytyy varsinainen sauna, jossa puhalsi muutoksen tuulet eilen.

Lauteet ennen: 




Kevyt hionta pintaan ja musta Saunasupi pintaan.

Lauteet muutosvaiheessa: 



Pinta vielä sinertää ennen kuivumista.

Ja lauteet jälkeen:




Tykkään! Paras facelift ikinä. Musta tuo ryhtiä ja siisteyttä ja nyt tuo lähes hunajan ruskea takaseinäkin näyttää tuhannesti paremmalta. Käsittelemme vielä yhden sivupenkin ja tunnelma on kuin olisi saanut uuden saunan. Eipä ihan heti uskoisi, että kahdella kympillä saa näin suuren muutoksen aikaan.

Nyt perunamaan kimppuun ja loppuun vielä kuva minipotagerista tänään.




Mukavaa sunnuntaita ja koittakaahan pysyä pystyssä tuulen tuiverruksessa!



sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Ilmestyskirjan peto ja Mooseksen palava pensas


Arkinen risusavotta jäi puolitiehen, kun törmäsin vappupäivän iltana ilmestyskirjan petoon. Talossa maalla löytyi tontilta

LEHTOKOTILOITA!!! 


Iiik, apua, herranjestas ja voikauhistus. Kotilovapaa alue on ollut tähän asti ja epätoivo laski hartiat alas ja mielen matalaksi.

Kaikki alkoi siitä, että iltahämärissä kuljeskellessani nappasin sekatöörit jälleen käteeni ja ajattelin leikellä ohimennessäni ikivanhan pihlaja-angervon vanhat oksat matalaksi. Siellä puskan juurella kyykkiessäni kauhu valtasi, kun juurakon seasta löytyi kymmenkunta hyvissä voimissa olevaa nilviäistä. Järkytyksen keskellä ryntäsin laittamaan vedenkeittimen päälle ja kotilot päätyivät kiehuvaan veteen.

Kävin myöhemmin tarkistamassa tilanteen ja kolme löytyi vielä lisää. Yön yli nukuttuamme tehtiin radikaali päätös ja tuikattiin onneton pihlaja-angervo ja sen jäänteet tuleen.




Insinööri oli ylimmäinen tulenvartija ja raamatulliset mittasuhteet saanut episodi jatkui Mooseksen palavan pensaan ilmestyksellä. Haravointi ympäristössä paljasti vielä, että n. 6-7 metrin päässä olevan koivun juurelta löytyi toinen yhdyskunta. No, taas keitin päälle ja kotilosoppaa keittämään. Pari tuntia möyhennyksen jälkeen kömpi vielä kaksi kotiloa. Olen nyt keittänyt ja polttanut kaikki, mitä löysin.

Toiveet on tapana toteutua, mutta tällä kertaa se tapahtui aika karulla tavalla. Olen jo pidemmän aikaa suunnittelut kysesen angervon hävittämistä. Juu, se on ollut ihan ok, mutta ei vaan napannut kyseisellä paikalla. Mooseksen käsittelyn jälkeen puska sai lopullisen hävitystuomion ja kun pyyhälsin hakemaan kaupasta kotilomyrkkyä, niin rahtasin auton perään pari muutakin juttua.




Puutarhamyymälästä lähti mukaan 250 litraa multaa ja 200 litraa kuorikatetta. Auton perän maata viistäen köröttelin kotiin ja aloin kaivuu-urakan. Useamman tunnin ähräyksen jälkeen tuloksena oli kottikärryllinen juurakkoa ja ympärikäännetty monttu. Suodatinkangas alle ja vuosikymmeniä nurkissa pyörineet tiilet löysivät paikkansa. Minipotager yrteille valmistui ennen saunaan menoa.




Lehtokotiloita löytyi ainoastaan tältä alueelta. Vasemmalla näkyvän kannon reunasta takana näkyvään koivuun asti. Ojaan viettävä rinne oli puhdas, kuten myös koivun takana näkyvä sireenin alustakin. Olen varovaisen optimistinen, että riesa saadaan kuriin. Luin jostain, että keväällä kerätty yksi kotilo on syksyllä sata kotiloa vähemmän... Olen juossut vähän väliä alueella kurkkimassa, että näkyykö kotiloita vielä jossain. Ei ole näkynyt ja toivotaan, että myrkky tehoa loppuihin, joita ei löytynyt.




Minipotager odottaa kesäkuun alkua ja yrttejä kasvamaan. Laitoin tiilireunuksen viereen vielä paksun kerroksen kuoriketta, ettei rikkaruohot pääse leviämään istutusalueelle tiilien väleistä. Kamalan karun näköinenhän potager vielä on, mutta katsellaan tilannetta kuukauden - parin päästä.

"Betoniruukku" on vanha viemäriputken pää, jonka tökkäsin multaan. Siihen ajattelin minttua, kun on kuulemma kova leviämään. Orvokkiruukkukin oli pakko napata mukaan, vaikka en mikään orvokeiden ystävä olekaan. Perustelin tällä kertaa ostostani sillä, että orvokit ovat syötäviä kukkia ja jotain piti jo saada istutettuakin. :) Jaoin orvokit kolmeen osaan ja istutin reunukseksi pihaan päin.




Nyt pitäisi vielä rutistaa vähän risuja kasalle ja kääntää sen jälkeen nokka kohti kaupunkirivaria. Ensi kertaan jää salavan pöllien uusiokäyttö ja loppujen kanukoiden siistiminen.

Touhukasta toukokuuta myös sinulle!